Puuhaa pääsiäisenä

Pääsiäispyhät on sujuneet perinteitä vaalien. Pitkäperjantai ja lauantai vietettiin keskisuomen maisemissa sukuloiden. Tänään kävimme syömässä vanhempieni luona kalasoppaa, hääpäivämme kunniaksi saimme oikein pääsiäiskakkua jälkiruoaksi. Kyllä meidän kelpasi palata kotiin vattat killillään kun tarjottaa oli riittämiin ja hyvin maistui.

Tänään aamutuimaan ehdin ompelukoneen ääreenkin ja sain tehtyä pitkään suunnitteilla olleen trikootunikan pikkuneidille. Mutta koska tein vähän kasvuvaraa, niin käy ensin ihan mekkona. Olisin tehnyt myös legginssit mutta ei ollut sopivaa kangasta varastossa. Että se harmittaa kun olisin niin ollut ompeluvireessä. Ei auta kuin odottaa arkea ja sitä että ehtii kangaskauppaan. Voi kurjuuden kurjuus........sitten on tietenkin vire tipotiessään.....

Ompelua ja luistelua

Sain viimein hankittua kankaita joista pääsin tekemään tunika & legginssit -settejä. Ai että niitä on vaihteeksi kiva tehdä.  Toivottavasti vaan löydän kaikille käyttäjät.......:-) Eikä niiden teko tähän jää, lisää tulee taatusti. Taitaa meidän pikkuneitikin muutaman saada. Ja sittenhän voin pikkuhiljaa siirtyä kevyempien vaatteiden tekoon, kevät ja kesä lähestyy kovaa vauhtia. 

setit

pussukoita syntyy aina kun sopivaa kangasta osuu kohdalle

Ennen kevättä vietettiin kuitenkin vielä talvista nuutipukin päivää länsisuomalaisen perinteen mukaan ja meidän pikku nuutipukki kävi ystävänsä kanssa "pukittamassa" lähistön taloissa, pyysivät lupaa saada laulaa ja palkaksi saivat karkkia. Ja hauskaa oli! 

nuutipukki

Ja sää on ollut mitä parhain luisteluun, sitä on harrastettu eskarissa ja aina välillä on isosiskon ja isin kanssakin menty koulun pihalle jäälle luistelemaan. Minä en vielä ole tohtinut luistimia kaivaa esiin mutta josko vaikka viikonloppuna lähtisin mukaan ja näkisin samalla miten on jälkikasvun taidot kehittyneet sitten viime talven. Hiihdosta ei meillä olla oikein innostuttu. Liekö tytär perinyt äidin inhon hiihtoa kohtaan.......Mutta siitä olen iloinen että on innostunut luistelemisesta!

Ja eikun menoksi!

Paluu arkeen



Joulunpyhät on vietetty ja jouluruokaa syöty, perinteitä noudattaen. Joulupukki kävi ja lahjoja tuli, toisille enemmän ja toisille vähän vähemmän. Mutta arkeen on aina mukava palata pyhien jälkeen, niissä on enemmän sitä tuttua ja turvallista rutiinia.

Kuten että istahdin taas pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. Tällä kertaa sain aikaiseksi pitkään suunnitteilla olleen tunika & leggarit -setin eskarilaiselle. Samaan syssyyn tein sitten myyntiin kahdet legginsit.

kaavat: ottobre 6/2007

kaava: Lily-legginsit ottobre 6/2007

koko 92cm

 Jouluruokaa on tullut taas syötyä enemmän kuin lääkäri määrää mutta on se vaan niin hyvää. Vielä kun vuosi vaihtuu, niin aletaan mennä kevättä ja valoa kohti. Se on minun lempiaikaani vuodesta.

Mutta tunnelmoidaan vielä vähän joulusta.

joulukahvipöytä

Mennään hiljaa markkinoille......

.......kun aamu sarastaa.......

Tämä Dingon kappale on soinut päässäni tänään, johtuen varmaankin siitä että olen ommellut pussukoita sunnuntain joulumarkkinoille. Sunnuntaiaamuna lähdetään hiljaa aamun sarastaessa myyntihommiin. Nyt alkaa olla joka niemessä ja notkossa jos jonkinlaista joulumyyjäistä ja -markkinaa. Kivaa joulutohinaa :-)

Olen nyt käyttänyt laatikoiden pohjilta kangaspaloja näihin pussukoihin. Pitää ehdottomasti saada tilaa uusille ihanille kankaille. Tässä on vielä pari päivää aikaa ommella myytävää. Mielelläni tekisin lasten vaatteita, kankaitakin olisi mutta saa nähdä ehdinkö.

 Saapi nähdä pääseekö talon miesväki jo huomenna lumihommiin. Lasten iloksi sitä soisi tulevan oikein paljon vaikka itse en niin lumesta välitäkään. Eskarilainen menee huomenna metsäretkelle, olisihan se paljon hauskempaa jos sataisi lunta. Niin ja joulukuu on tuossa tuokiossa ja minä olen ostanut vain muutaman hassun joululahjan. Saattaapi tulla kiire taas tänäkin vuonna niiden hankkimisessa. Tonttu saa pakata vielä aatonaattoiltana paketeita hiljaa hissuksiin tuvan nurkassa. Nenääni tulvahti heti tuoreen joulukuusen tuoksu kun kirjoitin aatonaatosta. Viikonloppuna saadaan siitä esimakua/tuoksua kun käydään hakemassa pikkujoulukuusi. Se on ollut minun perheessäni aina perinteenä. Eri puolelta Suomea tulleena mieheni toi ekalla kerralla ihan reilun metrisen kuusen sisään ja minä sitä hämmästelemään että mitä ihmettä sä noin isoa kuusta raahaat sisään, pienihän sen pitää olla kun on pikkujoulukuusi. Vaan mistäpä hän sitä olisi tietänyt kun heillä ei sellaista tapaa ollut. Nyt tietää :-)

Nyt on äidin oman hetken aika ja istahdan tv:n ääreen katsomaan tallennettuja ohjelmiani. Aamulla sitten ehkä ihastellaan lumista maisemaa ja päästään harjaamaan lumista autoa esiin tai sitten ei. Niin tai näin, joulukuu lähestyy vääjäämättä ja pikkujoulu.