Pitkästä aikaa täällä taas. Ja pää ihan tyhjä. Monesti olen miettinyt että tästäkin sitten kirjoitan blogiin ja tämäkin on hyvä juttu kirjata ylös mutta kun tämä blanco sivu ilmestyy ruudulle, pää tyhjenee, humpsis vaan eikä olekaan niin mitään kirjoitettavaa.
Laitan sitten kuvia. Nehän ne kertoo enemmän kuin tuhannet sanat.
maisema ikkunasta on edelleen kovin talvinen
Olen minä ommellutkin. Vähän sitä sun tätä, on lähtenyt postissa eteenpäin tunika&legginssisettiä, tehnyt uusista kuoseista pussukoita, ommellut housuja ja jopa itselleni yhden tunikan ja siihen tuubihuivin.
Tänään tein liivihameita. Nämä tänään tehdyt ovat kokoa 92cm ja vien ne huomenna paikalliseen käsityökahvilaan myyntiin.
Löytyy meidän nurkista vähän vanhempiakin hamosia kuin nämä minun rustaamat. Perintönä on jostain tullut Kurikan kansallispuku joka ei ole kenenkään päälle sopiva. Siis täysin turha meille. Kaunis kuin mikä mutta turhake meidän perheelle. Vaan kukapa nykyaikana ostaisi kansallispukua, mikä sinänsä on tosi harmi. Eipä varmaan muut kuin sellaiset jotka harrastuksessaan sitä tarvitsevat. Toivon että joskus löytäisin tälle kauniille hameelle käyttäjän. Siihen asti sen kohtalo on roikkua meidän kaapissa, käyttämättömänä.
Viime viikolla pikkuneiti osti lelukaupasta pelin jota onkin ahkerasti pelattu harvase päivä. Yksinkertainen mutta hauska peli.