Valoja, varjoja ja.......keiju......

Helmikuu helistää ja valoa alkaa olla jo enemmän, varsinkin kun pilviverho vähän repeilee ja aurinko pääsee näyttäytymään. Ihanaa. Tykkään kuvata valoja ja varjoja. Yritän löytää uutta kuvattavaa ihan kotipihan läheisyydestä. Maisema on niin eri näköinen eri vuodenaikoina ja eri säässä. Nytkin puut ovat olleen tosi kauniita lumivaipassaan. Ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaan :-)

Mitähän uutta on meidän perheessä?? Eskarilaisella heiluu toinen hammas, tärkeä juttu. Vanhimmalla lapsella kesätöiden hakuaika, keskimmäisellä vaikeuksia lukea kokeisiin. Minä sain työpaikan, osa-aikaisen, hyvä aloittaa määrä- ja osa-aikaisella melkein 10v tauon jälkeen. Ja kun yksi työ tarjoutui, niin heti perään olisi mahdollisesti tarjolla keikkaluontoista ompeluhommaakin. Että töitä pukkaa.

Ai niin, tää blogi oli ompelunurkkaus nimeltään........ompelupuolella ollut vähän tylsää ja yksitoikkoista. Pipoja, tunikoita, liivihameita, pipoja, liivihameita, tunikoita ja pari pussukkaa välissä vaihtelun vuoksi. Ehkä tässä kevään tullessa on tarvetta ommella vähän muutakin.

Mukavia ja aurinkoisia pakkaspäiviä!!

ps. tänään sain kunnian katsella keijuesitystä, isosisko pääsi keijun esityksessä helpolla, hän sai olla lavastaja :-)

Liivihameita

Pitkästä aikaa täällä taas. Ja pää ihan tyhjä. Monesti olen miettinyt että tästäkin sitten kirjoitan blogiin ja tämäkin on hyvä juttu kirjata ylös mutta kun tämä blanco sivu ilmestyy ruudulle, pää tyhjenee, humpsis vaan eikä olekaan niin mitään kirjoitettavaa.

Laitan sitten kuvia. Nehän ne kertoo enemmän kuin tuhannet sanat.

maisema ikkunasta on edelleen kovin talvinen

Olen minä ommellutkin. Vähän sitä sun tätä, on lähtenyt postissa eteenpäin tunika&legginssisettiä, tehnyt uusista kuoseista pussukoita, ommellut housuja ja jopa itselleni yhden tunikan ja siihen tuubihuivin.

Tänään tein liivihameita. Nämä tänään tehdyt ovat kokoa 92cm ja vien ne huomenna paikalliseen käsityökahvilaan myyntiin.

Löytyy meidän nurkista vähän vanhempiakin hamosia kuin nämä minun rustaamat. Perintönä on jostain tullut Kurikan kansallispuku joka ei ole kenenkään päälle sopiva. Siis täysin turha meille. Kaunis kuin mikä mutta turhake meidän perheelle. Vaan kukapa nykyaikana ostaisi kansallispukua, mikä sinänsä on tosi harmi. Eipä varmaan muut kuin sellaiset jotka harrastuksessaan sitä tarvitsevat. Toivon että joskus löytäisin tälle kauniille hameelle käyttäjän. Siihen asti sen kohtalo on roikkua meidän kaapissa, käyttämättömänä.

Viime viikolla pikkuneiti osti lelukaupasta pelin jota onkin ahkerasti pelattu harvase päivä. Yksinkertainen mutta hauska peli.

Ja taas pyhä

Kyllä näitä pyhiä ja välipäiviä on taas riittänyt. Ihanaa palata taas arkeen vaikka se välillä tylsää onkin. Vuosi on alkanut enemmän ja vähemmän flunssan merkeissä, räkää riittää ja silleen. Joulu on heivattu pihalle eli kuusi heitetty ikkunasta hankeen ja joulutavarat koottu laatikoihin odottamaan tämän vuoden joulua. Miten äkkiä niihin koristeisiin tottuukaan, varmaan vielä pääsiäisenä löydän jonkun koristeen jostain nurkasta jota en ole huomannut laittaa pois. Pääsiäisestä puheenollen, heti kun siirryttiin uuden vuoden puolelle, minulle tuli niin keväinen olo. Johtui varmaan kyllä säästäkin, vettä kun satoi ja lumet suli melkein kaikki pois. Muutenkin jotenkin talven pimeä pitkä selkä tuntui taittuneen ja nyt ollaan lujaa menossa kevättä kohti, minun lempi vuodenaikaani!! Tiedän kyllä että en varmaankaan voi välttyä "takatalvelta" eli taatusti tänne länteenkin tulee lisää lunta ja vielä kovempiakin pakkasia. Mutta sen kestää kun tietää, että kevät on seuraava vuodenaika.

Joulumarkkinoilla niin moni pussukka löysi uuden kodin, että nyt olenkin värkkäillyt uusia "varastoon". Osa niistäkin on jo mennyt etiäpäin enkä ole muistanut kuvia ottaa. Viimeisimmistä kuitenkin muistin napata kuvan. Ensin oli vuorossa tummaa sävyä kun koneessa sattui olemaan mustaa lankaa ja laiskana en viitsinyt alkaa vaihtamaan. Tulihan koluttua laatikoiden pohjatkin mustia kangaspaloja etsiessäni. Sitten tätini pyysi tekemään punaiset tyynyt joten tyynyt tehtyäni piti jatkaa pussukoissakin punaista linjaa.........

tummat pussukat

punaista linjaa..

Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko ja valo teki kauniita puista ja pensaista. Pyhää eli Loppiaista on vietetty kotona rauhan merkeissä, toiset leikkien, toiset lukien, toiset vaan jotain hääräten tai sitten vaan laiskotellen. Koululaisilla alkaa huomenna arkinen aherrus ja meillä aikuisilla omat arjen kuviot.

talven timantteja

 ajanvietettä pyhäpäivän ratoksi 

Ikävä kesää

Tänään on ollut taasen niin pimeä ja harmaa päivä, että olen ihan ikävöinyt kesää. Pimeä syksy ja talvi eivät ole mun juttujani, tulen alakuloiseksi. Kevättä lähestyttäessä alan piristymään. Joulu onneksi tuo pientä piristystä pitkän syksyn jälkeen, nyt sitten odotellaan sitä ja valmistellaan myytävää joulumarkkinoille ja myyjäisiin. Pehmosydämiä on siis tullut tehtyä kuin liukuhihnalla ikään. Mitään muuta sitten en juuri olekaan ehtinyt ompelemaan. Kangaskasassa odottaa kankaat niin tytön leggareita ja tunikoita varten kuin omaankin tunikaan. Saapi nähdä ehdinkö tekemään joulupukinkonttiin vai meneekö ensi vuoden puolelle. Vaan sitä teen mitä ehdin ja stressiä en suostu ottamaan rakkaasta harrastuksestani :-)

Sentään sain ommeltua pienokaiseni huoneeseen verhokapan. Kangas on saatu sukulaisflikalta ja odottanut ompelua jo tovin. Nyt sitten sain siitä jo osan ikkunaan. Kiitos siis Minna :-)



Kesää odotellessa ja tästä hetkestä nauttien viime kesän tunnelmia.